Tulevaisuusorientaation iloa sosiaalipsykologi-open silmin

2020-luvun opettajat pohtivat nyt kilvan pedagogisia ratkaisuja, jotka innostavat opiskelijaa oppimaan ja ennen kaikkea tunnistamaan omaa jo olemassa olevaa osaamista. Muotoilun eri käsitteet, kuten palvelumuotoilu, brändimuotoilu, oppimismuotoilu, tulevaisuusmuotoilu, puhuttavat ja ovat tulleet mukaan myös tämän vuosikymmenen opetus- ja ohjaustyön keskusteluun. Mikä meitä ihmisiä, opiskelijoina tai muissa lukuisista rooleistamme sitten motivoi? Millä saamme jo olemassa olevan arvokkaan osaamisen toisissamme säihkymään? Millainen pedagogiikka tukee tällaista? Tulevaisuuden työelämä, mitä se tuo tullessaan ja miksi tulevaisuuskatse yli oppiainerajojen on niin tärkeää? Valtavasti kiinnostavia kysymyksiä!

Yhteiskunta- ja työelämäosaamisen opettajana onnenani on työskennellä joka päivä erilaisten oppijoiden ja erilaisten näkökulmien parissa. Asiakaskuntani on monipuolinen, kiitos amisreformin; milleniaalit, ”Y-sukupolvi”, ”Z”- ja ”X”- sukupolvet. Tämä on erityisen antoisa rooli sosiaalipsykologille, sillä edustamani tiede tutkii juuri tämän viitekehyksen näkökulmasta yksilöitä ryhmissä, sisä- ja ulkoryhmiä sekä niiden keskinäistä dynamiikkaa. Yksilön oppimista voisin tutkia tapahtumana tai prosessina suhteessa muihin ryhmän jäseniin – suhteessa joko kuvitellun ryhmän jäseniin tai meillä Omniassa vaikkapa ryhmässä oppimisen ympäristössä. Ryhmädynamiikka määrittää olemistamme jatkuvasti.

Tulevaisuuden työelämätaitoja tarkasteltaessa opettajan rooli muotoutuu entistä vahvemmin eräänlaiseksi mentoriksi. Opettamisen ja ohjauksen käsitteiden eroista on toki puhuttu jo pitkään. Globaalit megatrendit, kuten käsi kädessä kulkevat digitalisaatio ja ”verkostomaisen vallan voimistuminen” (Sitra 2020: Megatrendit 2020 sitra.fi/aiheet/megatrendit/#megatrendit-2020) tukevat vahvasti opetuksen mentoroivaa tai coachaavaa roolia. Kasvatustieteissä opetuksen mentoroiva tai coachaava, reflektiivinen ote, kuuluvat kommunikatiiviseen didaktiiviseen lähestymistapaan. Verkostomaisen vallan merkitykseen palaan pian.

Miten opettaja toisella asteella, tai läpi koko upean suomalaisen koulutusjärjestelmän, voi sitten toimia tulevaisuuden osaamista tukevana jäsenenä? Muutamia keinoja mainitakseni nostan esiin hyväksi havaitun konkretian olla tietoisesti ajan tasalla siitä, mitä tästä ajasta tai tulevaisuudesta puhutaan. Mitkä ovat niitä kysymyksiä tai teemoja, jotka suomalaisessa yhteiskunnassa tai globaalisti ovat pinnalla? Opettajan arjessa tähän kannattaa tietysti ottaa sen oman asiakaskunnan näkökulma – käänteisen oppimisen tai ilmiöoppisen avulla – kenelle sinä opetat tai ketä sinä ohjaat… Kenen kanssa sinä itse opit päivittäin?

Ilmiöpohjaiseen pedagogiikkaan tutustuminen kannattaa viimeistään nyt, opettajan asiantuntijuuden alasta riippumatta. Toisena konkretiana toimii täten Omniassakin arvostettu jatkuvan oppimisen käsite. Jatkuva oppiminen on yksi avain siihen, miten innostava yksilö lopulta on. Opettajan ammatin roolista ajateltuna hän on ajan tasalla, soveltaa innostavaa, sosiologisesti muotoiltuna ”tämän ajan luonteeseen”, sopivaa pedagogiikkaa. Tällaiselle pedagogiikalle ominaista on, että oppimisprosessin kaikille osapuolille jää yhteisistä hetkistä – ryhmässä tai verkossa oppien – jonkinlainen tunnejälki, ja senhän me aina muistamme. Millaisen ”tunnejäljen” joku sinuun jätti? Tunteiden ja reflektoinnin yhdistelmä korostuu juuri kommunikatiivisissa tavoissa olla vuorovaikutuksessa. Tämä huomiona kaikille läpi ammattialojen tai -roolien.

Yleisen ns. ajantasaisuuden ja aikaan sopivan pedagogisen otteen lisäksi kolmas hyväksi havaittu konkretia liittyy edelleen jatkuvaan oppimiseen. Jatkuva oppiminen on toisinaan elämäntapa, ja digitalisaatio sekä tiedon saatavuuden tason uusi aika mahdollistavat jatkuvan oppimisen kaikille entistä helpommin. Tästä esimerkkinä toimivat suositut MOOC:it, kuten upea palkittu suomalainen Elements of AI. MOOC:it ovat täysin maksuttomia, ja esimerkiksi korkeakoulu-yritysyhteistyö ilahduttaa.

Esimerkkinä opettajan tulevaisuusorientaation ja osaamisen ohjauksen tueksi toimii niin ikään tuoreissa megatrendeissäkin nouseva verkostomainen valta ja tässä yhteydessä nimenomaan opettajan omien verkostojen kasvattaminen. Oman alan verkostot ja tapahtumat ovat mainio paikka kasvattaa oman tietopankin lähteitä. Vielä parempi, jos tutustut rohkeasti täysin uuteen alaan ja uusiin kuvioihin. Uudet alat ja omalta mukavuusalueelta poistuminen ovat oppimisympäristöä parhaimmillaan. Opettaja, ohjaaja, coach, mentori (rakkaalla ammatilla on monta nimeä), toimii aina itse esimerkkinä yleisölleen.

Omniassa opettajilla on mahdollisuus luoda yksin tai yhdessä kollegoiden kanssa, työelämäyhteyksiä unohtamatta, paikallisia tutkinnon osia. Näissä tutkinnon osissa juuri oman verkoston ja ajattelun laajentaminen yhdistyy rohkeuteen ja ennen kaikkea oman asiakaskuntansa, opiskelijoiden, elämästä nouseviin tarpeisiin joko opettajan omasta aloitteesta ja mielikuvituksen tuotteena, tai vaikka suoraan opiskelijan idean ja innostuksen siivittämänä.

Paikallinen tutkinnon osa on omiaan yhdistämään niin opettajan omaa asiantuntijuutta kuin työelämäyhteistyötä. Esimerkkinä toimii vaikkapa allekirjoittaneen sekä kollega Antti Ollikaisen yhteistyö toteutuksessa ”Toimiminen tekoäly-yhteiskunnassa”. Antti postasi toteutuksemme viime syksyisestä pilotista varsin havainnollistavan artikkelin, joten tsekkaahan meininkimme täältä

Ota siis sinäkin askel kohti uutta verkostoa ja tuo sinne omaa osaamistasi uusissa kuvioissa! Ystävällisesti tarjoan mahdollisuutta tulla mukaan innovatiiviseen poikkitieteelliseen asiantuntijayhteisöömme, Rauhankone ry:n toimintaan! Lisätietoja helposti: peacemachine.net. ”Peace, love & AI.”!

Jenni Huopainen

YTM, AmO; opettaja, pedaopettaja

jenni.huopainen@omnia.fi, p. 040 126 7280

linkedin.com/in/jenni-huopainen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.