Työvalmentajamalli: Toivottomuudesta menestykseen

Kaoottinen alku

3. vuoden ryhmällä, 14 opiskelijaa, oli nyt viimeisenä lukuvuonna työssäoppiminen alkamassa 2. jakson alussa kestäen myös jaksot 3 ja 4. Ryhmää pidettiin erittäin haasteellisena monesta eri syystä, joten toisena lukuvuotena he jäivät oppilaitokseen tekemään rästiin jääneitä ammattitaitoa tukevia opintojaan sekä kertamaan ammatillista osaamista esimerkiksi työkalujen tunnistamista. Usean opiskelijan motivaatio oli hukassa, ja asenne pakkasella.

Työpaikkoja ei ollut käytännössä lainkaan, ja oletettiin, että tämä ryhmä ei pärjää työpaikoilla, joten perinteiseen toimintatapaan ryhmä jäisi koululle työssäoppimaan ja antamaan ammattiosaamisen näytöt.

Organisointi

Koulutuspäällikkö kutsui koolle ryhmänohjaajan, ammatillisen opettajan, työvalmentajan sekä työelämäyhteistyökoordinaattorin noin kuukautta ennen työssäoppimisen alkamista. Ryhmä jaettiin kahtia ryhmänohjaajan ja ammatillisen opettajan kesken. Työvalmentaja työskenteli pääsääntöisesti ammatillisen opettajan työparina. Kokoontumisia jatkettiin kerran viikossa työssäoppimisen alkamiseen asti, ja jokaisessa kokouksessa jokaisen opiskelijan tilanne käytiin läpi.

Tuumasta toimeen

Ongelmavyyhtiä alettiin purkamaan ammatillisen opettajan ja työvalmentajan toimesta, ja huomattiin, että koko ryhmällä HOPSit olivat tekemättä, opintokortit eivät olleet ajan tasalla, hyväksilukuja ei ollut selvitetty, HOJKSit päivittämättä jne. Tuloksena oli, että toisena lukuvuonna ryhmä ei ollut saanut tehdyksi rästejään, joten opintoviikkojen vaihteluväli oli 23–83 (pitäisi olla noin 80) keskiarvon ollessa 63.

Väittäminen on tärkeää

Ammatillisella opettajalla ja työvalmentajalla oli usko ryhmänsä nuorten mahdollisuuksiin valmistua määräajassa, kun otetaan toisenlainen toimintatapa käyttöön. Jotta tämä mahdollistuisi myös opinnoissaan eniten jäljessä oleville opiskelijoille, tarvittiin erityisopetuksen koordinaattori (=ERKO) sekä opinto-ohjaaja tiimiin mukaan. Erityisesti ERKOn kanssa kiinteä yhteistyö alkoi.

Uutena käyttöönotettiin työpaikka-analyysi, jota käyttäen yhteistyössä työnantajan kanssa kartoitettiin työpaikan töitä. Analyysin avulla voitiin suunnitella työssäoppimisjaksoa ammattiosaamisen näyttöineen sekä poluttaa opiskelijoille kahden ensimmäisen lukuvuoden aikana rästiin jääneiden opetussuunnitelmassa oppilaitoksessa suunniteltujen ammatillisten opintojen suorittamisen työpaikoilla, esimerkiksi 2 päivää viikossa työssäoppimassa ja 3 päivää koululla. Lähipäivien oppilaitoksessa käydessä tarpeettomiksi siirryttiin täysviikkoiseen työssäoppimiseen.

Työpaikka-analyysin tietojen perusteella toisilleen sopiva työpaikka ja opiskelija kohtasivat. Näin esimerkiksi erityistä tukea tarvitseva opiskelija sai työssäoppimispaikan, jossa oli hyvät mahdollisuudet aktiivisempaan ohjaukseen.

Onnistumisen avaimet

Työparin, ohjaava opettaja ja työvalmentaja, yhteistyön onnistuminen vaatii, että kummallakin on sama tavoite eli opiskelija valmistuu työelämään. Luottamuksen saaminen opiskelijaan, että hänestä välitetään, on pohjana onnistumiselle. Lisäksi työparilla tulee olla selkeä roolijako ja jatkuva yhteydenpito, joka takaa nopean reagoinnin muuttuneissa tilanteissa. Oppilaitoksen tukipalveluita tulee käyttää viipymättä tilanteen niin vaatiessa.

Ensiarvoisen tärkeää on, että opiskelijoiden opintokortit ovat kokoajan reaaliajassa, jolloin opiskelijan opintojen eteneminen on tiedossa. Näin mahdollistuu nopea reagoiminen ongelmatilanteissa, yksilöllisten opintopolkujen tekeminen, laajennetun työssäoppimisen suunnittelu ja toteutus jne. Opiskelijoilla tulee olla selkeä päiväohjelma, jatkuva ohjaus sekä tuki seurantaa unohtamatta.

Yhteistyötä yritysten kanssa ei voi liikaa painottaa. Erityisesti oppilaitoksen opetussuunnitelman avaaminen työelämän kielelle, jolloin ymmärrys yhteisestä tavoitteesta tuli selkeäksi eli hyvä työntekijä työelämään, asioissa eteneminen työelämän vaatimukset edellä sekä jatkuva yhteydenpito että jalkautuminen työpaikoille, tuotti hedelmällistä tulosta. Tästä on hyvänä esimerkkinä, kun työnantajilta alkoi tulla ehdotuksia erilaisista toteuttamismahdollisuuksista opiskelijan työssäoppimisen tavoitteiden ja ammattiosaamisen näyttöjen mahdollistamiseksi. Laajennettuun työssäoppimiseen löytyi yrityksiltä erinomaisesti joustavuutta.

Yhteenveto

Olimme tämän opiskelijaryhmän kanssa edelläkävijöitä opiskelujen suhteen käyttäessämme laajennettua työssäoppimista ja yksilöllisiä opintopolkuja, jotka ovat nyt tulemassa käytäntöön 1.8.2015 alkaen ammatilliseen koulutukseen uuden opetussuunnitelman myötä. Laajennettu työssäoppiminen antaa opiskelijalle mahdollisuuden edetä opinnoissaan nopeammin, ja yksilölliset opintopolut ovat mainio työkalu niin edistyneille kuin rästejään suorittaville opiskelijoille.

Uusi osaamispisteytys luo entistä paremmat edellytykset yksilöllisille opintopoluille ja laajennetulle työssäoppimiselle, ja jopa kehittää koulutusta siten, että nonstop tyyppinen opiskelu voisi tulla jossain vaiheessa ajankohtaiseksi kiinteistöhuollon perustutkinnossa.

Työelämäyhteistyössä painottuu opettajien työelämäjaksojen tärkeys ammattitaidon ja verkoston ylläpitämisen kannalta kuin myös jatkuvasti muuttuvan työelämän vaatimusten ymmärtämiseksi. Tällä tavoin mahdollistetaan työelämän tavoitteiden tukeminen ja laadukkaan työssäoppimisen toteutuminen. Yhteistyöllä työelämä sitoutetaan hedelmälliseen win-win oppilaitosyhteistyöhön myös jatkossa.

Onnistuminen tämän ryhmän kanssa vaati lukemattoman määrän työtunteja, yhteistyötä, yhteisen tavoitteen sekä tinkimättömän asenteen-”periksi emme anna.”

Valmistumisprosentti lukuvuoden lopussa oli tällä ryhmällä 100 %.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.